Epäonnistunut. Huono. Paska. Nolla. Häviäjä. Epärakastettu. Luuseri. Ruma. Vastenmielinen. Surkea. Siis ihan perseestä.

Ei ole helppoa selvitä elämästään, kun päässä soi tämä laulu aamusta iltaan. Että ottakaa mut töihin, olen ihan vitun hyvä ja selviydyn mistä vaan.

Mä oon niin loppu. Voi kun saisi niin paljon itsestään irti että menisi lääkärille. Toi nykyinen Sepram 20 mg/vrk on ihan vitsi vaan. Ekan kerran repesin totaalisesti tällä viikolla kun hain lapsia päiväkodista ja tappelin taas ne samat tappelut jokaisen kolmen kanssa. Kommentti: "Äiti mee pois, mä en halua nähdä sua" sai sitten padot murtumaan. Onneksi pääsin parkkipaikalle asti.

Näin viime yönä sellaista unta, että mies kertoi olleensa meidän suhteen (7 vuotta) aikana vain viikon-parin verran pelkästään mun kanssa. Että mieluummin oli siis pettänyt tyttöystäviään mun kanssa kuin toisinpäin. Heräsin itkuun. Sitten vasta tajusin, ettei miksei tuo voisi ihan aikuistenoikeesti ollakin mahdollista. Kelasin tämän päivän viime vuosia, joista viimeiset kolme on ollut aika ankeita ainakin meidän suhteen osalta. Ni-in, mahdollista on. Eihän se mitään myönnä, oikeesti. 

Mä olen vaan niin huono. Vertaan itseäni koko ajan niihin tuttuihini, jotka ovat pitkässä liitossaan onnellisia. Mikähän mussa on vikana kun ei minusta siihen ole?  

Edit: Tein Beckin masennustestin, tulokseksi sain 42 pojoo. 17 pisteestä suositellaan hakemaan apua. Jospa ensi viikolla saisin jostain niin paljon voimia.