Mä oon niin vihanen että tekis mieli huuuuuuuuuuutaaaaaaa. Ja huudankin.

Yks asia mua pelottaa siinä lasten kanssa keskenään jäämisessä. Nimittäin juominen. Voisin kuvitella, että kakaroiden kanssa kun on päivät keskenään niin illalla on sen verta naatti että tekis mieli palkita jollain itseään ja rentoutua.Mitähän se sitten voisi olla ellei ahmiminen/viinílasillinen (/pullollinen)? Ehdotuksia? Ei mulla siis ole mitään ongelmia viinan suhteen (tähän vois joku jotain nasevasti laukaista vaan minen jaksa), en harrasta edes saunakaljoja. Ehkä kerran 3-4 kuukaudessa lähden viihteelle, siitä nyt ei ehkä kannata puhua mitä silloin menee kurkusta alas... Mutta pointti kai tuli selväksi (ai mikä pointti, olks tässä sellainenkin...). Olen siis täysin asennoitunut siihen että jaksamisen äärirajoille tullaan menemään niin siksi tällaistakin pohdin. Ennen lapsia olin ajoittain masentunut sitä itse tajuamattakaan, ja silloin tuli otettua aika huolella. Ehkä vaan pitää tehdä periaatepäätös siitä, että lasten läsnäollessa ei oteta sitä yhtäkään kaljaa, sain itse lapsuudessa katsella örveltäviä porukoita ihan tarpeeksi. Tässä muuten tuli mieleen hauska anekdootti menneiltä ajoilta: valittelin isälleni sitä, ettei lapsia saa hetkeksikään hoitoon. Isäni syvän myötätuntoisella rintaäänellä otti osaa ja sanoi, ettei heillä onneksi aikanaan ollut ongelmia saada lapsenvahtia. Ei kai niin, kun lapsi otettiin mukaan joka paikkaan. Tiedä nyt sitten niin siitäkään vaihtoehdosta...Katsella nyt alle kouluikäisenä kännisten örvellyksiä, oksentelua ja mustasukkaisuusdraamoja. Hmph.

Ei meillä tilanne etene mihinkään suuntaan. Yhteen työpaikkaan loppuu hakuaika ensi viikolla, sitä odotellessa... Onneksi ollaan nyt saatu rakennettua jonkinlainen aselepo (lue: ei puhuta toisillemme mitään). Taidan lähteä ryyppäämään viikonloppuna.